Luomuehkäisyn lisäksi on vielä tarjolla se kaikkein luomuin vaihtoehto: ei ehkäisyä ollenkaan. Kuulostaa aika pelottavalta. Meistä ainakin kuulosti aluksi! Mielessä siinteli kauhukuvat jättiperheestä, nääntyneestä äidistä ja aivan liian usein syntyvistä lapsista.... Hiljalleen alkoi kuitenkin selvitä, että ehkäisyttömyys voi tarkoittaa muutakin. Esim. Mongolian paimentolaisilla ja muutamilla muilla länsimaisen kulttuurin ulottumattomissa elävillä kansoilla perheiden lapsiluku on usein yllättävän pieni (3-5), vaikkei ehkäisyä olekaan käytössä. Lapsilla on myös usein useampien vuosien ikäero.
Meillä prosessi lähti käyntiin kihlauksen jälkeen, kun alettiin miettiä, mitä ehkäisyä käytettäisiin. Löydettiin lopulta NFP, ja oltiin tyytyväisiä. Ei hormoneita, eikä muutakaan keinotekoista ehkäisyä. Tyytyväisyys löydöstä ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa. Jonkin ajan päästä mieleen nimittäin nousi kysymys: Missä määrin meillä on oikeus omien etujemme mukaan aikatauluttaa lasten syntymää? Tai tässä meidän tapauksessa sitten kai ekan lapsen, koska kirjoja lukiessani löysin ratkaisun tuohon "lapsi vuoden välein" -ongelmaan myös toista kautta: ekologinen imetys tarjoaa luotettavan "ehkäisyn" vähintään 6kk, usein lasten ikäero on tällä tavalla imetettynä 2 vuotta, joskus jopa 3 tai enemmän.
Ekologinen imetys eroaa jonkin verran lapsentahtisesta imetyksestä. Jotta imetyksellä olisi ehkäisevä vaikutus, sen pitäisi täyttää seitsemän kriteeriä:
1. Täysimetetään ensimmäiset kuusi kuukautta; vauvalle ei tarjota muita nesteitä tai ruokia
2. Rauhoiteta vauva rinnalla.
3. Tutteja tai tuttipulloja ei käytetä.
4. Nuku vauvan kanssa, jotta (pitkät) yösyötöt onnistuvat
5. Nuku päiväunet vauvan kanssa, jotta (pitkät) syötöt onnistuvat ja saat itse riittävästi lepoa.
6. Imetä usein päivin öin, vältä aikatauluja.
7. Vältä asioita jotka rajoittavat imetystä tai erottavat äidin ja vauvan toisistaan.
(Breastfeeding & Natural Child Spacing: How Ecological Breastfeeding Spaces Babies)
Lopulta kysymykseksi muodostui: Jos Jumala kerran saa hallita meidän elämää kaikilla muilla osa-alueilla, niin voidaanko me ottaa päätösvalta takas ittellemme sitten tällasessa asiassa, päättää millon lapset on tervetulleita? Työ- tai asuinpaikka tuntu vielä aika helpolta jättää Jumalan varaan tän rinnalla!
Aikaa prosessointi ja miettiminen vei, mutta päädyttiin sitten ratkaisuun, joka oli kai oikeasti selvä jo alusta asti: Eka lapsi saa tulla kun on tullakseen. Oli tosi hassua (mutta tietysti ihan luonnollista) miten heti tän päätöksen jälkeen Jumala antoi valtavan ilon ja jännityksen odottamiseen. Pelot ja huolet mitä oli ennen päätöksen tekoa ollut, vaan katos.
Uusia prosessejakin on toki sitten tullut: ei me voida itse päättää sitäkään, että halutaan lapsi NYT. Ei. Me voidaan vaan odottaa.
Lisää aiheesta täällä:
täysluomu ja kierron tarkkailu
tiistai, 19. helmikuu 2013
