Kun pari vuotta sitten sitten mentiin naimisiin, tapahtui sekä mun että miehen ruokavaliossa huomattava muutos, oikeastaan ihan huomaamatta.

Yksin asuessani en töitten jälkeen useinkaan viitsinyt laittaa itelleni sen kummempaa ruokaa (joskus kanakastiketta tai makaronilaatikkoa). Tiedätte tilanteen, kun tulee väsyneenä kotiin pyörähtämään ennen illan menoja. On huomattavasti helpompaa lämmittää mikrossa kananugetteja ja tehdä niille seuraksi pussillinen curry-kastiketta tai kaataa jääkaapista loraus makeaa chilikastiketta, kuin alkaa pilkkoa sipuleita ja porkkanoita kasvispihvejä varten. Usein kuittasin töiden jälkeisen ruoan pelkällä leivällä. Miehellä oli tahollaan poikamieskommuunissa jokseenkin samanlainen ruokavalio.

Naimisiin mentyämme syöminen "terveellistyi" kuin itsestään, ilman sen suurempia yrityksiä. Kahdelle (tai kahdestaan) oli kivempi kokata kuin yksin. Myös ruoan laatuun tuli kiinnitettyä enemmän huomiota, kun oli toinenkin ihminen huomioitavana. Varsin luontevasti ruokailuun tuli myös säännöllisyyttä, kun syötiin yhdessä. Sitä ihan oikeasti istutaan yhdessä katetun pöydän ääreen, nautitaan ateriasta ja jutellaan samalla milloin mistäkin. Ruokailu ei ole enää vain nälän tyydyttämistä jotta jaksaa, vaan mukava tapahtuma jo ihan itsessään.

Kun mun tavaroita muutettiin ennen häitä, huomasimme ettei 50-luvulla rakennettuun keittiöömme ei mahtunut mikroa, joten pakkasimme sen "toistaiseksi" säilöön (eikä sitä ole tullu kaivettua esille). Tämä sattumus on osaltaan vähentänyt einesten käyttöä, vaikka kyllä meillä joskus kiirepäivinä edelleen ostetaan 2 pakettia maksalaatikkoa :)

Kun ruokailusta ja ateriasta alkoi tulla tärkeämpi, alkoi myös ruoan ja etenkin sen raaka-aineiden laatu kiinnostaa yhä enemmän. Vanha totuus "olet sitä mitä syöt" pätee edelleen. Ollaankin yritetty hiljalleen karsia turhia lisäaineita ruoistamme. Tällä hetkellä se tapahtuu lähinnä seuraavien "teesien" avulla:

* Älä ostaa mitään missä on teksti: vähärasvainen tai kevyt tai sokeriton (ellei tuote ole kokonaan makeuttamaton)

Jos elintarvikkeesta poistetaan rasva, siihen pitää laittaa jotain muuta tilalle, jotta tuotteen koostumus pysyisi hyvänä. Jos makeata maistuvaa elintarviketta ei makeuteta sokerilla, se makeutetaan jollain keinotekoisella makeutusaineella. On parempi syödä tuotteita, jotka ovat luonnostaan vährasvaisia tai sokerittomia.

* Älä käytä kasvis- tai lihaliemikuutioita, mausta itse.

Liemikuutioissa on lisäaineita. Esim. kasvisliemen saa tehtyä helposti, jos sosekeiton aineksia keittäessään keittää ne runsaassa vedessä. Kun kasvikset soseuttaa, voi ylimääräisen liemen pakastaa ja käyttää muiden keittojen pohjana.

* Jos tarjolla on aito tuote, älä osta korviketta

Aito tuote on lisäaineeton. Käytetään siis margariinin sijasta voita, ruokakerman sijasta oikeaa kermaa jne. Rasvaisuutta saa vähennyttyä käyttämällä tuotetta vähemmän :)! Kastikkeeseen kermaa ei tarvita koko purkkia. Itse käytän kermakastikkeessä nesteenä pääasiassa vettä (jonka toki suurustan), ja lisään joukkoon n. 1/3 purkin kermaa. Kinkkukiusaukseen käytän kermamaitoa.

* Vältä marinoituja/valmiiksi maustettuja tuotteita, mausta itse.

Sama peruste kuin yllä. Kanapalat marinoituvat yön aikana jääkaapissa, ja jogurttiin saa helposti sekoitettua juuri sellaiset hedelmät, marjat, hunajat tai myslit kuin haluaa.

* Osta kotimaista ja/tai luomua jos mahdollista (tuotteesta riippuen)

Luomutuotteissa ei ole torjunta-ainejäämiä. Lisäksi luomutuotteissa on enemmän ravinteita. Jos tarjolla on kuitenkin hollantilainen luomukurkku tai kotimainen kurkku, valitsemme kotimaisen.

Näiden mukaan pyritään pääsääntöisesti arkiostoksemme tekemään. Ei me näitä kuitenkaan orjallisesti noudateta, ja näin kesäaikaan kaupan pakastealtaasta tarttuu mukaan maustettu jätski jos toinenkin, ja leffailtaa vietetään Colan sekä Taffelin sipsien ja dippimixien voimin.

Pari päivää sitten lainasin kirjastosta mielenkiintoisen, viihdyttävän ja hyödyllisen kirjan, joka käsittelee samaa aihetta:

Michael Pollan: Oikean ruoan puolesta (In Defense of Food. An Eater's Manifesto)

Suosittelen.