"Tällasta tää nyt vaan on." "Se nyt vaan on tätä." "Ei sille voi mitään, näin se vaan menee." Niin mikä?

Elämä.

Elämä tuntuu olevan jotain täysin hallitsematonta, kaoottista. Kiire, lapset, työ, harrastukset, seurakunta, asuntolaina, talonrakennus... Aviopuolisot juoksee molemmat tukka putkella töissä ja menoissa kohtaamatta lapsiaan saati toisiaan. Lasten harrastukset ja niihin kuskaaminen vie monta iltaa viikosta. Lasten "aikataulut" ja aikuisten työt tanssittaa koko perhettä. Eikä sille voi mitään. Tätä tää elämä on. Täytyy vaan jaksaa.

Ei tarvi. Ei ihan oikeesti tarvi! Elämä on sitä, mitä me siitä tehdään. Jos haluaa viettää enemmän aikaa perheenä, karsitaan muita menoja. Jos työ vie liikaa aikaa, vaihdetaan työtä. Jos hullujen työpäivien tekeminen on välttämätöntä asunnon/auton/tms. hankkimiseksi tai maksamiseksi, mietitään tarvitaanko sitä todella. Määritellään meille tärkeät arvot, ja tehdään sitten elämämme valinnat sen mukaan. Toki elämässä on paljon sellasta mihin ei voida vaikuttaa, mutta sen hokeminen ei voi olla syy olla vaikuttamatta siihen mihin voidaan.