Meidän suhteen aikana ollaan jouduttu kohtaamaan tuo lause jo muutamaan kertaan. Ensimmäisen kerran kuultiin tuo Jumalalta, kun pohdittiin meidän seurustelua: "Ei vielä." Seuraavan kerran vastaus tuli, kun pohdittiin kihlausta: "Ei vielä."  Noiden molempien aika tuli, ja ollaan nyt onnellisesti naimisissa. Jälkeen päin ollaan huomattu, että Jumala oli oikeessa :) Odottaminen kannatti, ja kaikki tapahtu silloin kun pitikin.

Kolmas kerta tuli joku aika sitten, kun ollaan (lähinnä minä) tuskailtu, kun vauvaa ei kuulu. "Ei vielä", oli taas vastauksena. Pakko myöntää, et aluks tuntu vähän hassulta. Käytiin ennen häitä läpi valtava prosessi ennen kuin suostuttiin myöntämään että meidän tulevien lasten lukumäärä ja syntymäajankohdat on Jumalan päätettävissä. Ja nyt - eikö me oltais suoraan voitu käyttää ehkäisyä ja sitten vaan kuunnella, millon Jumala käskee jättää sen pois? Ei kriisejä, ei prosessia... mut ei myöskään asian kokonaan Jumalalle jättämistä.

Ja eipähän nyt tarvi ainakaan huolehtia. Lapsi tulee, kun sen on aika tulla. Kun harmittelin ikääni (hedelmällisyys alko laskea muistaakseni 25 vuotiaana, eli mun kohdalla jo joku vuos sitten...), mulle tuli mieleen lohdullinen ajatus: eiköhän me eka laps saada nuorempina kun Saara ja Aabraham ;)