Uuteen blogiin pääset siis tästä

Tervetuloa!

Luultavasti pari viikkoa täällä blogissa on siis melko hiljaista. En tiedä vielä, päästäänkö heti muuton jälkeen käyttämään nettiä. Varmaan muutenkin eka viikko ainakin kuluu laatikoiden purkamisessa ja kodin järjestelyssä. Elokuun alkupuolella olis tarkoitus kuitenkin palailla kirjoittelemaan.

Hieman haikeissa tunnelmissa pakkaillaan laatikoihin meidän ensimmäistä yhteistä kotia. Kaksi vuotta ehdittiin tässä asua. Seuraavassa osoitteessa olisi tarkoitus viipyä kolmisen vuotta.

Kissa-parka on aika hämmentynyt. Se on muuttanut muutamaan kertaan ennenkin, eikä ollenkaan pidä touhusta ja alati muuttuvista tavara/laatikkoröykkiöistä.

Nyt on kamera ja piuhat jo pakattu, mutta kuva aiemmasta muutosta tasan kolmen vuoden takaa, sama tunnelma se tälläkin kertaa on ;)

Kangasservettejä, sellaista kahvittelukokoa, 4 kpl, ensimmäinen on jo valmiina. Mulla on tästä kankaasta keittiön kappa, ja pannumyssy. Jämäpalasta päätin sitten ommella meidän ensimmäiset kangasservetit. Valmistuminen kestää vielä hieman, koska ompelen nämä käsin. Käsinompeluni kaipaa harjoitusta, ja tässähän sitä tulee!

Kirjottuja kukkia piristämään vanhaa hametta, joka kaipasi hieman uudistamista. Tämä onkin jo melkein valmis, enää yksi nuppu kuvan vasemmassa laidassa näkyvään taskuun. Nuo siniset kiehkurat olen kirjonut jo hametta tehdessäni.

Tässä valmistuu bolero itselleni Modan kesänumerossa ollutta ohjetta mukaillen. Lankana käytän luonnonvalkoista Novitan Cotton Luxusta. Nyt valmiina on takakappale ja 2/3 vasenta etukappaletta. Jos neulomisinnostus pysyy päällä, tämän pitäisi valmistua kohtuullisessa ajassa.

Kesämekko minulle! Kangas on ikivanha, pelastettu mamman vintiltä. Tämä oli jo leikattu essumekoksi, mutta jostain syystä sitä ei ikinä oltu ommeltu (ehkä voin syyttää keskeneräisten töiden määrästä sukurasitetta? tämä ei ollut ainoa keskeneräinen projekti sieltä vintiltä...) Kavensin mekkoa sivusaumoista, muotoilin etukappaletta kevyesti parilla laskoksella, leikkasin pääntien uusiksi ja lisäsin vielä helmahörhelön ja vyön valkoisesta kankaasta. Kesken on. Ei kuitenkaan toivottomasti.

Tästä puolestaan on valmistumassa syys/talvimekko. Kangas on ihanaa paksua ja rouheaa pihlajanmarjanväristä pellavaa. Kaikki kappaleet on leikattu, ja ompeluakin aloiteltu. Loppuun saattaminen ei vaatisi kuin korkeintaan kahden päivän työn. Pitäisi vain tehdä.

Roikkuva vessapaperirullateline meidän uuteen kotiin. Sellainen naulakkoon ripustettava molemmista sivuista auki oleva, jossa on kolme "lokeroa" joihin rullat pujotetaan. Tämäkin valmistuisi nopeasti, kun vain istuisi alas ja ompelisi.

Aktiivisesti kesken olevat työt valmistuu hiljalleen, fiiliksen mukaan. Kyläilyreissulle otan mukaan neuleen, kotona seurustellessa tai pieninä luppohetkinä pistelen käsinompelujuttuja. Ompelukonetyöt vaatiikin sitten jo enemmän vapaa-aikaa, mielellään kokonaisen tai edes puolikkaan päivän.

Näiden töiden lisäksi mulla "passiivisesti kesken" (=lojumassa mutta ei täysin unohdettuina) joukko töitä. Usein työt jää seisomaan kun jokin alkaa tökkiä. Tällöin siirrän työn sivuun odottamaan aikaansa, yleensä se vielä koittaa :) Kun etäisyyttä mokaan/solmukohtaan on riittävästi, löytyy ratkaisukin monesti helposti ja työ valmistuu tuota pikaa - tai muuntuu joksikin ihan muuksi.

No, toistaiseksi oon yrittänyt olla diplomaattisempi ja vastata kauniisti niihin harvoihin uteluihin joita tulee. "Kyllähän meille vauva olis tervetullut, mutta ei ole vielä näkynyt."

Hesarissa (heinäkuun kuukausiliitteessä?) oli juttu blogista Maailma mustavalkoinen. Osuvia sarjakuvia aiheesta. Hauskoja ja surullisia, mutta osuvia.

Tässä pari vilautusta:

Murheensa kaikilla

Eikä muuten pelota

Outside my window... it's raining. Sky is grey and it seems it's going to rain all day.

I am thinking... how soon we are moving from here. We have only 11 days left before heading to all new place and phase.

I am thankful for... the most wise and loving husband and conversations we have together.

From the kitchen... salad and whole grain baguettes for to nights bbq-party.

I am wearing... a blue t-shirt, and a white skirt with blue and beige flowers and leaves. I should be wearing a bit more, because it's rather chilly in here.

I am creating... lots of things! Lately I've been most active in my handicrafts, mostly knitting my bolero.

I am going... to iron and bake.

I am reading... nothing! I surely need to go to library tomorrow!

I am hoping... some more warm summerdays to come.

I am hearing... our washing machine and ticking of the clock. I'm alone at home and it's nice and quiet.

Around the house... lies lots of empty boxes waiting to be filled for the move.

One of my favorite things... couple of cookies with a glass of cold milk.

A few plans for the rest of the week: Meet some friends. Try to start paking. Do some sewing. Write to a friend.

Here is picture thought I am sharing...

Peonys from my gradpa and slightly cluttered windowsill of our kitchen.

To read more daybooks, please visit at:

The simple woman's daybook

(lisätietoja kuvaa klikkaamalla)

Ihan arkikäyttöön vaikuttais kuitenkin vähän ... turhalta. Kuinka monella koululla/työpaikalla/missä tahansa julkisella paikalla ois oikeesti biojäteastia kätevästi siinä vessojen yhteydessä?? Muovipussiin pakattuna kaatiksella nämäkään siteet ei taida paljon tavallisa parempia olla? Ilahduttava vaihtoehto kuitenkin, ja vaelluksilla tai ulkohuussilla varustetulla kesämökillä tällaset varmaan ois käteviä.

1. rutiinit

2. tärkeysjärjestys

Monet (koti)äidit/-vaimot on varmaan löytäneet ja oivaltaneet näiden ihanuuden jo aikaa sitten, mutta mulle tää valkeni vasta nyt. Osittain varmaan siksi, että mulla on ollut koko kesä aikaa olla kotona. Toinen syy lienee se, että mies on ollut koko kesän melkolailla täystyöllistetty opiskelujensa ja muutaman sukulaisen auttamisen kanssa. Kodinhoito on siis ollut pääasiassa mun vastuulla.

Näitä oivalluksia toteuttamalla oon saanut huomattavasti enemmän aikaan päivässä. Mä kun olen luonteeltani vähän sellainen, että mulla on helposti monta hommaa kesken yhtä aikaa. Teen yhtä hetken ja siirryn sitten seuraavaan jne, kunnes kesken ja levällään on 10 tehtävää eikä valmiina yhtään. Nyt oon yrittänyt keskittyä tekemään yhden homman kerrallaan valmiiksi.

Rutiini kehittyi oikeastaan itsestään ja on yksinkertainen, aika väljä eikä kovin kunnianhimoinen ;) . Aamulla herätään, luen lehden, syödään aamupala. Sen jälkeen tiskaan. Sitten seuraa pyykin pesua ja/tai silitystä sekä kodin yleinen järjestely. Sitten on vuorossa jokin isompi projekti (esim. kaappien järjestely, leipominen tms., päivästä riippuen), jonka jälkeen lounas. Loppupäivä sujuukin sitten vapaammin.

Tärkeysjärjestys tarkottaa mulla sitä, että laitan päivän askareet... yllätys yllätys... tärkeysjärjestykseen! Mietin, mikä tänään on tärkeintä tehdä ensin, mitkä hommat voi jättää viimeiseksi (= ei välttämättä haittaa jos niitä ei ehdi/saa valmiiksi), ja lähden sitten päivääni näiden aatosteni mukaan. Ajatus ja työt pysyy järjestyksessä ja tiedän että ehdin tehdä kaiken tarpeellisen mahdolliseen määräaikaan (vieraiden tuloon tms.) mennessä.

Toimii! 

Uutisen voi lukea Ylen sivuilta.

Yksin asuessani en töitten jälkeen useinkaan viitsinyt laittaa itelleni sen kummempaa ruokaa (joskus kanakastiketta tai makaronilaatikkoa). Tiedätte tilanteen, kun tulee väsyneenä kotiin pyörähtämään ennen illan menoja. On huomattavasti helpompaa lämmittää mikrossa kananugetteja ja tehdä niille seuraksi pussillinen curry-kastiketta tai kaataa jääkaapista loraus makeaa chilikastiketta, kuin alkaa pilkkoa sipuleita ja porkkanoita kasvispihvejä varten. Usein kuittasin töiden jälkeisen ruoan pelkällä leivällä. Miehellä oli tahollaan poikamieskommuunissa jokseenkin samanlainen ruokavalio.

Naimisiin mentyämme syöminen "terveellistyi" kuin itsestään, ilman sen suurempia yrityksiä. Kahdelle (tai kahdestaan) oli kivempi kokata kuin yksin. Myös ruoan laatuun tuli kiinnitettyä enemmän huomiota, kun oli toinenkin ihminen huomioitavana. Varsin luontevasti ruokailuun tuli myös säännöllisyyttä, kun syötiin yhdessä. Sitä ihan oikeasti istutaan yhdessä katetun pöydän ääreen, nautitaan ateriasta ja jutellaan samalla milloin mistäkin. Ruokailu ei ole enää vain nälän tyydyttämistä jotta jaksaa, vaan mukava tapahtuma jo ihan itsessään.

Kun mun tavaroita muutettiin ennen häitä, huomasimme ettei 50-luvulla rakennettuun keittiöömme ei mahtunut mikroa, joten pakkasimme sen "toistaiseksi" säilöön (eikä sitä ole tullu kaivettua esille). Tämä sattumus on osaltaan vähentänyt einesten käyttöä, vaikka kyllä meillä joskus kiirepäivinä edelleen ostetaan 2 pakettia maksalaatikkoa :)

Kun ruokailusta ja ateriasta alkoi tulla tärkeämpi, alkoi myös ruoan ja etenkin sen raaka-aineiden laatu kiinnostaa yhä enemmän. Vanha totuus "olet sitä mitä syöt" pätee edelleen. Ollaankin yritetty hiljalleen karsia turhia lisäaineita ruoistamme. Tällä hetkellä se tapahtuu lähinnä seuraavien "teesien" avulla:

* Älä ostaa mitään missä on teksti: vähärasvainen tai kevyt tai sokeriton (ellei tuote ole kokonaan makeuttamaton)

Jos elintarvikkeesta poistetaan rasva, siihen pitää laittaa jotain muuta tilalle, jotta tuotteen koostumus pysyisi hyvänä. Jos makeata maistuvaa elintarviketta ei makeuteta sokerilla, se makeutetaan jollain keinotekoisella makeutusaineella. On parempi syödä tuotteita, jotka ovat luonnostaan vährasvaisia tai sokerittomia.

* Älä käytä kasvis- tai lihaliemikuutioita, mausta itse.

Liemikuutioissa on lisäaineita. Esim. kasvisliemen saa tehtyä helposti, jos sosekeiton aineksia keittäessään keittää ne runsaassa vedessä. Kun kasvikset soseuttaa, voi ylimääräisen liemen pakastaa ja käyttää muiden keittojen pohjana.

* Jos tarjolla on aito tuote, älä osta korviketta

Aito tuote on lisäaineeton. Käytetään siis margariinin sijasta voita, ruokakerman sijasta oikeaa kermaa jne. Rasvaisuutta saa vähennyttyä käyttämällä tuotetta vähemmän :)! Kastikkeeseen kermaa ei tarvita koko purkkia. Itse käytän kermakastikkeessä nesteenä pääasiassa vettä (jonka toki suurustan), ja lisään joukkoon n. 1/3 purkin kermaa. Kinkkukiusaukseen käytän kermamaitoa.

* Vältä marinoituja/valmiiksi maustettuja tuotteita, mausta itse.

Sama peruste kuin yllä. Kanapalat marinoituvat yön aikana jääkaapissa, ja jogurttiin saa helposti sekoitettua juuri sellaiset hedelmät, marjat, hunajat tai myslit kuin haluaa.

* Osta kotimaista ja/tai luomua jos mahdollista (tuotteesta riippuen)

Luomutuotteissa ei ole torjunta-ainejäämiä. Lisäksi luomutuotteissa on enemmän ravinteita. Jos tarjolla on kuitenkin hollantilainen luomukurkku tai kotimainen kurkku, valitsemme kotimaisen.

Näiden mukaan pyritään pääsääntöisesti arkiostoksemme tekemään. Ei me näitä kuitenkaan orjallisesti noudateta, ja näin kesäaikaan kaupan pakastealtaasta tarttuu mukaan maustettu jätski jos toinenkin, ja leffailtaa vietetään Colan sekä Taffelin sipsien ja dippimixien voimin.

Pari päivää sitten lainasin kirjastosta mielenkiintoisen, viihdyttävän ja hyödyllisen kirjan, joka käsittelee samaa aihetta:

Michael Pollan: Oikean ruoan puolesta (In Defense of Food. An Eater's Manifesto)

Suosittelen.

Saaristolaisleipä Nauvosta (2 vuokaleipää)

1 ltr piimää

75 g hiivaa

3 dl siirappia

3 dl kaljamaltaita

3 dl vehnäleiseitä

3 dl ruisjauhoja

1 rkl suolaa

10 dl vehnäjauhoja

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva, siirappi ja suola. Lisää jauhot ja maltaat sekoittaen, älä vaivaa. Anna taikinan nousta kaksi tuntia. Kaada taikina kahteen vuokaan ja paista 175 asteessa n. 2 tuntia. Valele leivät vesisiirappiseoksella (1 osa siirappia ja 2 osaa vettä) kun leipiä on paistettu 1,5 tuntia. Leipä on parhaimmillaan, kun saa ensin tekeytyä pari päivää viileässä.